Uusi ajattelu, uusi johtaminen – luopumista vanhasta
21.11.2016
Ikääntymisen vaikutukset työsuoritukseen – uskomuksia ja tutkimustuloksia
19.1.2017

Hyvä paha keskiarvo – kuka onkaan työelämän pahis?

Työn tekeminen on keskimäärin vaarallisempaa pienissä yrityksissä kuin suurissa. Näin on todettu muun muassa Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston eri selvityksissä.

Työterveys- ja työturvallisuusasioiden heikompaa hallintaa selitetään pienille yrityksille tyypillisillä erityispiirteillä. Käytännössä erityispiirteet tarkoittavat muun muassa sitä, että suuret organisaatiot ulkoistavat riskejä pienemmille yrityksille hintakilpailutuksella. Tämä johtaa myös siihen, että arkipäivä pienissä yrityksissä on helposti kädestä suuhun elämistä. Pienten yritysten johtajien ja työntekijöiden aika ja osaaminen eivät yksinkertaisesti riitä tilanteen parantamiseen ja he eivät saa tarvitsemaansa asiantuntevaa neuvontaa. Yritysten lyhyt elinkaari, tapaturmien satunnaisuus ja monipuolinen tekeminen heikentävät nekin osaltaan asenteita työturvallisuutta ja työterveyttä kohtaan.

Mitä tarkoittaa keskimääräistä vaarallisempi?

Mielenkiintoista on, että vaarallisuudesta kertovan keskiarvon merkitystä ei itsessään analysoida. Suomessa työntekijälle tapahtuu keskimäärin 2 työtapaturmaa työuransa aikana. Toinen näistä aiheuttaa alle 4 päivän sairauspoissaolon ja toinen yli 4 päivän sairauspoissaolon. Keskimäärin 10 hengen työpaikassa tapahtuu siis yksi työtapaturma joka toinen vuosi. Ja joka toinen on siis alle 4 päivän sairauspoissaolon aiheuttava tapaturma.

Keskimääräisen mikroyrityksen arjessa työtapaturmia tapahtuu siis harvoin. Tämän takia myöskään työtapaturmien estäminen ei saa niissä osakseen tarvitsemaansa huomiota. Keskiarvoluvuilla sadan hengen työpaikassa tapahtuu kuitenkin vuosittain viisi työtapaturmaa. Silloin työtapaturmat alkavat vaikuttamaan jo säännönmukaisilta ja niiden estämiseen aletaan kiinnittää huomiota toisella tavalla.

Yrityksen koko selittää tapaturmien todennäköisyyttä eri tavoin eri toimialoilla

Tapaturmavakuutuskeskuksen analyysin mukaan yrityskoko selittää tapaturmien todennäköisyyttä eri tavoin eri toimialoilla. Teollisuudessa ja rakentamisessa pienet yritykset ovat työntekijälle riskialttiimpia työpaikkoja kuin suuryritykset. Sosiaalihuollon laitospalveluissa sekä kiinteistön- ja maisemanhoidon työpaikoissa tapaturmataajuus näytti kasvavan yrityksen koon kasvaessa.

Työpaikat ovat siis yksilöllisiä. Suomessa on keskimääräiset tapaturmaluvut alittavia mikroyrityksiä ja samaan aikaan toisaalta mikroyrityksiä, joissa tapaturmat ovat valitettavasti säännönmukaisia.

Keskiarvot ja niiden käyttö voivat siis olla syyllistäviä tai selittäviä ja erilaisia ratkaisusuuntia tarjoavia. Varsinkin mikroyritysten kohdalla voisi kysyä, mitä syyllistämisellä ja suuremmille organisaatioille kehitettyjen ratkaisujen tarjoamisella saadaan niissä aikaan. Pitäisikö jäykkien järjestelmien sijaan hyväksyä organisaatio- ja tilannesidonnaisia ratkaisuja? Onko esimerkiksi lähes jokapäiväisistä läheltä piti -tilanteista ja niistä oppimisesta enemmän hyötyä kuin näennäisistä suunnitelmista?

Kirjoittaja: Mikko Rissanen

Kirjoittaja työskentelee ylitarkastajana sosiaali- ja terveysministeriössä. Hänelle kuuluu muun muassa pienyrityksiin liittyviä tehtäviä työsuojeluosastolla.